Helsingin viimeisin vanhuspalveluohjelma oli voimassa vuoden 2009 loppuun saakka. Sen jälkeen ikäihmisten palvelujen kehittämistä ovat ohjanneet Helsingin kaupungin strategiaohjelman yleisluoteiset linjaukset vuosille 2009–2012. Helsingissä ei ole ollut halukkuutta laatia erillistä ikääntymispoliittista strategiaa, vaikka Ikäihmisten palvelujen laatusuositus edellyttää sitä kaikilta kunnilta.
Strategiaohjelman linjausten mukaan palvelujen rakennetta kevennetään lisäämällä palveluasumispaikkoja ja kotihoitoa, pilotoimalla ikääntyvien yhteisöllisiä asumisratkaisuja, tukemalla omaishoitoa sekä vähentämällä laitoshoitoa. Kaikki nämä ovat oikeansuuntaisia tavoitteita. Linjaukset ovat kuitenkin liian yleisiä ja karkeita, jotta niiden avulla voitaisiin varmistaa iäkkäiden palvelurakenteen kehittäminen pitkäjänteisesti ja hallitusti, varsinkin kun iäkkäiden palvelujen järjestämiselle on tulevina vuosina isoja haasteita.
Palvelurakenteen kehittäminen on viime aikoina näyttänyt reaktiiviselta, eikä palvelujen tarjonta ole aina kohdannut palvelujen tarvetta. Tavoiteltujen, kevyempien avohoitopalvelujen tuottaminen ei ole kaikilta osin vastannut raskaampien laitospalvelujen vähentämistä toivotulla tavalla. Tästä aiheutuu jatkuvasti ylimääräisiä kustannuksia ja palveluketjuongelmia sekä henkilöstön kuormittumista kun pitkäaikaista hoivaa tai kuntoutusta tarvitsevat asiakkaat joutuvat jonottamaan kalliilla (yli)paikoilla sairaaloissa.
Edellä olevan johdosta esitän, että ikäihmisten palvelurakenteen kehittämiselle laaditaan esim. viidelle seuraavalle vuodelle toteuttamissuunnitelma aikataulutuksineen laitoshoitopaikkojen vähentämisestä ja niiden korvaamisesta palveluasumisella, kotihoidolla, omaishoidolla ja ennaltaehkäisevillä palveluilla niin, että palvelujen kokonaisuus vastaa palvelujen tarvetta. Suunnitelma on sidottava ennakoiden väestökehitykseen ja budjetointiin, jotta palvelurakennemuutos sujuu hallitusti.