Yksityisissä palvelutaloissa tai senioritaloissa (jotka eivät ole kaupungin ostopalvelua) on ikäihmisille tarjolla asuntoja, jotka rinnastetaan ns. normaalissa asuntokannassa oleviin yksityisasuntoihin, ja joihin iäkkäät ihmiset voivat omasta aloitteestaan hakeutua. Monissa yksityisissä palvelualoissa on maksua vastaan tarjolla erilaisia palveluja, myös hoiva- ja hoitopalveluja.
Yksityiseen palvelutaloon tai senioritaloon muuttanut helsinkiläinen voi ostaa tarvitsemansa palvelut palvelutalosta, mikäli hänen tulonsa siihen riittävät. Hänellä on vaihtoehtoisesti oikeus saada palvelut kaupungin kotihoidosta jos hänellä on todettu kaupungin työntekijöiden toimesta kotihoitoon oikeuttava palveluntarve. Kaupungin tuottaman kotihoidon asiakasmaksut on porrastettu tulojen mukaan, mutta yksityisten palvelutalojen tuottamasta vastaavasta palvelusta asukas maksaa luonnollisesti koko palvelun hinnan.
Yksityisten palvelutalojen asukkaiksi hakeutuville, joilla ei ole riittävän suuria tuloja talon tuottamien palvelujen ostamiseen, tilanne on turhauttava. Asukkaat joutuvat usein turvautumaan talon ulkopuolelta tuotettavaan kaupungin kotihoidon palveluun, vaikka palvelutarjontaa olisi myös talon sisällä. Samaan aikaan kaupungin kotihoito kamppailee henkilökunnan riittävyyden ja saatavuuden kanssa. Kaupungilla ja kotihoidolla ei liene jatkossa mahdollisuutta hukata tällä tavalla kaupungissa olemassa olevia työvoimaresursseja.
Esitän, että meneillään olevan sosiaali- ja terveystoimen palvelusetelipilotin jatkoksi palveluseteleitä kokeillaan rajatusti hoiva- ja hoitopalvelujen hankintaan joissakin yksityisissä palvelutaloissa, joissa on tarjolla kaupungin kotihoidon palveluja vastaavia palveluja. Tällöin omasta aloitteestaan yksityisiin palvelutaloihin hakeutuneille asukkaille tarjotaan kaupungin tuottaman kotihoitopalvelun vaihtoehdoksi palveluseteleitä hoiva- ja hoitopalveluiden hankkimiseksi. Setelin voisivat saada ne asukkaat, joilla on todettu kotihoidon tarve kaupungin työntekijöiden toimesta