Puhe kaupunginvaltuustossa talousarvion 2017 lähetekeskustelussa
On kovin ikävää jälleen tänäkin vuonna todeta, että valtiovarainministeriö ennustaa Suomen talouskasvun vuosille 2016–2017 vaatimattomaksi. Suomen talouskasvu jää kilpailijamaitamme hitaammaksi ja työttömyysaste korkeaksi.
Helsingissä kaupungin taloussuunnitelman 2017–2018 lähtökohtana on strategian tavoite hidastaa kaupungin velkaantumiskehitystä. Helsingin lainakanta on kasvanut nopeasti kaksinkertaiseksi, joten menokehitystä ja lainanottoa on hillittävä. Lainaa on nyt Helsingissä asukasta kohden n. 2800 euroa, ja vuosille 2016-2018 lainan ennustetaan nousevan n. 3400 euroon/asukas. Korkotaso on nyt alhainen ja lainanotto edullista, mutta koron noustessa, on odotettavissa ongelmia.
Suomessa kuten myös Helsingissä on monia hallinnollisia uudistuksia meneillään, jotka tuovat epävarmuutta lähitulevaisuuden suunnitteluun. Sote-rakenne- ja maakuntahallintouudistusta odotellaan ja Helsingissä uudistetaan johtamisjärjestelmää sekä palveluverkkoja. Miten mahtaakaan järjestyä metropolialueen itsehallinto – koko Uusimaa yhdessä vain kuullaanko Helsingin näkemystä alueen jakamisesta?
Helsingin johtamisjärjestelmäuudistuksessa esitetty toimialamalli lisännee eri toimijoiden yhteistyötä. Tähän saakka virastot ovat monesti toimineet kovin erillisinä niissäkin asioissa, joissa monien hallintokuntien yhteinen ponnistus olisi johtanut parhaaseen lopputulokseen.
Mahdollinen pormestarimalli lisää onnistuessaan demokratiaa. Onnistuminen edellyttää sitä, että pormestareiksi valitaan korkean moraalin omaavia valtuutettuja, jotka tavoittelevat kaupunkilaisten hyvää eivätkä sorru tavoittelemaan jatkokautta itselleen, kuten julkisuudessa on epäilty. Epäonnistuessaan pormestarimalli tuo lyhytjännitteisyyttä poliittiseen päätöksentekoon ja saattaa lisätä epävarmuutta myös talouteen. Tarvitaan puolueetonta seurantaa ja avointa raportointia.
Valtion kuntatalousohjelman mukaan omaishoidon tuesta annettua lakia muutetaan siten, että omaishoitajien vapaaoikeutta laajennetaan, ja siihen osoitetaan lisärahoitusta valtionosuuksien kautta. Huolena on, että tällaiset lisäykset hukkuvat kaupungin budjettiin, eikä niitä välttämättä kohdenneta juuri siihen toimintaan, mihin ne on tarkoitettu. Siksi toivon, että omaishoitoon kohdennettava valtionosuus korvamerkitään, ja raha ohjataan kokonaisuudessaan omaishoidon kehittämiseen. Lisäys on todella tarpeen omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi, ja hyvin kohdennettuna se vähentää painetta kalliiseen ympärivuorokautiseen hoitoon.
Vastaavasti kuntatalousohjelmassa halutaan pienentää henkilöstömitoitusta tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa, mikä taas vaikuttaa valtionosuuksiin vähentävästi. Toivon kuitenkin, että Helsinki ei lähde tälle linjalle, sillä riittävä ja osaava henkilöstö on edellytys hyvälle vanhusten hoidolle. Säästö henkilöstössä voi kostautua mm. sairaalakulujen kasvuna jos hoidon laadun taso ympärivuorokautisessa hoidossa laskee.
Sosiaali- ja terveystoimi tulee muutenkin olemaan tulevalla budjettikaudella paineen alla mm. väestökehityksen, työttömyyden kasvun sekä kasvaneen maahanmuuton vuoksi, aivan kuten viime vuodenkin tulos osoitti. Lakisääteiset palvelut on järjestettävä, olipa budjetissa varaa tai ei. Lisäksi tavoitteena on kehittää palveluja edelleen mm. helpottamalla hoitoon pääsyä terveysasemille. Siihen pyritään tietysti ensisijaisesti toimintaa uudistamalla, mutta väestölisäys on kuitenkin syytä huomioida budjetoinnissa edes jollain tasolla, jotta kehittämistyölle jää voimavaroja.