Ajatuksia uudesta yleiskaavaluonnoksesta (12.5.2015)

Kaupunginvaltuuston käsittelyssä olleessa yleiskaavaluonnoksessa korostuvat uusien asuinalueiden rakentaminen, täydennysrakentaminen ja uudenlaiset liikennejärjestelyt. Allekirjoitan esityslistatekstin lauseen: ”Kaupunkituottavuuden näkökulmasta tarvitaan lisää tilaa läheltä ydinkeskustaa yrityksille ja lisää asuntoja vastaamaan urbaanin kaupunkiasumisen lisääntyneeseen kysyntään”. Toki rakentamiskohteiden yhteyteen on syytä jättää myös viheralueita ja metsäkaistaleita.

Viime vuosien kaupunkisuunnittelu on ollut kaupunginvaltuustossa melko lyhytnäköistä, sillä useita uusia kaavoituskohteita on vastustettu täysin, eikä minkäänlaisiin kompromisseihin ei ole haluttu taipua. Jo kaatuneita kaavoitushankkeita voisikin olla syytä arvioida uudelleen. Ehkä seuraava valtuusto on myönteisempi kohtuuhintaisten asuntojen saannille Helsinkiin. Yleiskaavaluonnoksessa kun on varauduttu 860 000 asukkaaseen ja 560 000 työpaikkaan vuoteen 2050 mennessä.

Nyt meillä on Helsingissä metroradan varrella muutamien harvojen kaupunkilaisten kesäkäytössä olevat mökit, ja samoin meillä on lentokenttä lähellä keskustaa. Kuinka suuri osa lentämisen harrastajista muuten mahtaa edes olla helsinkiläisiä? Samaan aikaan Helsingistä jo itselleen asuinpaikan saaneet ovat itsekkäästi ja tylysti toivottaneet uudet Helsinkiin pyrkivät asukkaat tervemenneiksi ympäryskuntiin. Näin toimittaessa Helsinki näivettyy ja menettää työntekijöitä ja samalla verotuloja lähikuntiin. Lisäksi asuntojen sijainti kaukana työpaikoista aiheuttaa turhaa liikennöintiä, eikä siten ole toivottava kehityssuunta ekologisesta näkökulmastakaan. Pitkät työmatkat ovat muutenkin rasittavia ja vievät perheiltä yhteistä vapaa-aikaa.

Uusien asuinalueiden perustamisen lisäksi voisimme tiivistää erityisesti 60- ja 70-luvulla harvaan rakennettuja lähiöitä, joilla on vain 3-kerroksisia hissittömiä taloja. Lisärakentamisen ohella myös taloja korottamalla on mahdollista saada lisää asuntoja, ja hissien rakentaminen tulee kannattavaksi. Tätä kannattaisi edistää siksi, että riittävä asukasmäärä alueella takaa myös toimivat lähipalvelut. Lisäksi taloissa nyt asuvat heikosti liikkuvat henkilöt välttyisivät turhilta muutoilta.

Yleiskaavaan suunnitelluista liikennesuunnitelmista en sen sijaan ole vakuuttunut. Epäilen hyvin liikennettä vetävien väylien muuttamista hitaiksi kaupunkibulevardeiksi. Esim. Laajasalosta ainoa toimiva osuus matkalla Herttoniemen liikenneympyrään on moottoritiemäinen nelikaistainen väylä, Laajasalontie. En lähtisi sitä ensimmäiseksi purkamaan, enkä myöskään eritasoliittymiä. Kaupunkibulevardimallia olisi syytä kokeilla ja arvioida vain jollain alueella, sillä meillä ei ole vielä mitään takeita kaupunkibulevardien toimivuudesta eikä kustannuksista tai kustannustehokkuudesta.

Vielä muutama rivi omaa asuinaluettani koskevasta Jollaksen Puuskaniemen kaavaluonnoksesta. Sen on tehnyt opiskelija kesätyönään, ja nyt se on sellaisenaan lisätty kaavaan. Jollaksen perimmäisestä merellisestä ja luonnonvaraisesta nurkasta on ehdotettu tiivistä kaupunkimaista kerrostalokohdetta, vaikka alue on perinteisesti ollut pientaloaluetta. Liikennöinti kaupunkiin hoituu paljolti omilla autoilla. Nyt upea luonto ja muinaismuistomerkit ovat vaarassa jäädä asutuksen alle, joten lisärakentamisen määrää ja tyyliä on vielä syytä miettiä muiden ammattilaisten voimin. Olen kirjelmöinyt asiasta kaupunkisuunnitteluvirastoon, ja kiitos, olen saanut lupauksen, että asukkaat voivat myöhemmin osallistua lopullisen kaavan suunnitteluun, eikä opiskelijan harjoitustyö määrää lopullista toteutusta. Luotan tähän lupaukseen ja toivon muiden Puuskaniemen asukkaiden kanssa pääseväni yli 30 vuoden asukaskokemuksella suunnittelemaan viihtyisää ja toimivaa Puuskaniemeä.

Ikuisuuspaikkoja vai määräaikaisia? (1.5.2015)

Helsingin kaupunginhallituksen johtamisjaosto miettii parhaillaan kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamista. Yhtenä ehdotuksena tullee olemaan pormestarimalli, jossa kaupungin johtopaikoille valitaan henkilöt täysin poliittisin perustein valtuustokaudeksi kerrallaan. Nytkin järjestelmä on kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien osalta käytännössä poliittinen, sillä yleensä ehdokkaan poliittinen sopivuus on ollut valinnoissa ensisijaista. Toimikausi on ollut 7 vuotta eli yli valtuustokausien, jolloin poliittisten voimasuhteiden muutos vaaleissa ei ole ainakaan välittömästi vaikuttanut johtopaikkojen miehitykseen.

Jos Helsingin kaupungin johtotehtävät tulevat avoimesti poliittisiksi ja vaalitulokseen sidotuiksi, tilanne on aiempaa selkeämpi. Nyt apulaiskaupunginjohtajien valinnat ovat kuohuttaneet, ja kaupunkilaiset ovat paheksuneet ehdokkaiden pätevyyden aliarvioimista. Mikäli pormestarimallia ehdotetaan, toivottavasti yhden henkilön mahdollisuus pormestareiden paikoille rajataan muutamiin valtuustokausiin urautumisen estämiseksi ja aktiivisen kehittämisotteen varmistamiseksi. Samanlainen rajaus voisi koskea myös kaikkia kaupungin luottamushenkilöitä. Tervettä vaihtoa olisi hyvä saada valtuusto- ja lautakuntapaikoille.

Kaupunkipolitiikassa monet ovat luottamustoimiensa ohella mukana työelämässä ja saavat sitä kautta kosketuksen arkitodellisuuteen. Eduskuntatyöstä sen sijaan on joillekin tullut elinikäinen pesti, jossa yhteys ns. tavallisen kansalaisen elämään voi jäädä etäiseksi. Pitkään eduskunnassa toimineet tuntevat asiat ja toimintatavat yleensä hyvin, mutta miten käy toimintainnolle vuosien ja vuosikymmenten myötä? Eduskunnassa todennäköisesti pystyy esim. kolmen kauden aikana toimimaan riittävästi omien ja puolueen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen jälkeen voisi olla hyvä palata ns. normaaleihin työtehtäviin hakemaan uusia näkökulmia, oivalluksia ja ideoita.

Joissakin maissa vaalien merkitys johtamisjärjestelmälle on suurempi kuin meillä. Esim. Espanjassa vaalitulos kuulemani mukaan vaikuttaa virkamiestasollakin. Espanjalainen EU-hankepartneri kertoi menettävänsä paikkansa sairaalan johdossa kun poliittiset voimasuhteet parlamenttivaalien myötä muuttuivat. Hyvä vai huono toimintamalli – riippuu näkökulmasta. Valtasuhteet näkyvät välittömästi, mutta toiminta saattaa olla lyhytjännitteistä.

Suomessa ovat valtuusto- ja eduskuntapaikkojen lisäksi myös valtionhallinnon korkeimpien virkamiesten pestit elinikäisiä. Samat virkamiehet voivat vuodesta toiseen toimia asioiden valmistelijoina ja linjaajina – toiset näkemyksiään päivittäen – toiset eivät. Olisikohan tässäkin tilaus määräaikaisuudelle? Esim. Virossa valtakunnan ylimmän virkamiesjohdon paikat ovat määräaikaisia. Määräajan päätyttyä ylimmät viranhaltijat voivat hakea jatkokautta mutta vain kilpailun kautta. Paikan saanti perustuu kompetenssiin ja tuloksiin. Jokainen viranhaltija arvioidaan säännöllisesti.

Olisikohan Suomessakin aika miettiä kunta- ja valtionhallinnon sekä päätöksentekojärjestelmän uudistamista edes joiltain osin dynaamisempaan suuntaan? Vaihtoehtoja on olemassa.