Arviointikertomuksen kommenteista sote-virastolle, 23.6.2014

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli viimeisessä kokouksessaan tarkastuslautakunnan arviointikeromusta. Arviointikertomus antaa aina hyvän pohjan pohtia nykytilannetta kaupungin hallintokunnissa ja suunnata kehitystoimintaa arviointitulosten mukaan.

Sosiaali- ja terveysviraston (jatkossa sote-virasto) toimintaa koskevia kommentteja oli arviointikertomuksen eri osissa. Sitovissa toiminnallisissa tavoitteissa on kritisoitu terveyspalvelujen hoitotakuutavoitteita siitä, että ne ovat useissa toiminnoissa pysyneet samoina jo vuosien ajan. Monet niistä perustuvat kuitenkin valtakunnalliseen normiohjaukseen (hoitotakuurajat), ja siksi niitä on käytetty. Usein saman tavoitteen sisällä on tuotettu edellisiä vuosia enemmän palveluja, jolloin hoitotakuutavoite ei ole määrällisesti ollut sama kuin edellisenä vuotena. Esim. suun terveydenhuollon käynnit toteutuivat 18 000 käyntiä suurempana kuin talousarviossa oli viime vuonna kaavailtu. Lisäksi on hyvä tietää, että esim. kotihoidon kysyntä ja käyntimäärät ovat kasvaneet runsaasti ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä. Siksi kotihoidon prosentuaalista peittävyystavoitetta on ollut tässä tilanteessa vaikea nostaa. Tämä sama ilmiö on näkynyt myös koko maassa.

Tarkastuslautakunta esittää myös, että sote-viraston on pyrittävä sitovien tavoitteiden todentamista koskevan tiedon saantiin entistä kattavammin. Tämä on hyvä huomio. Yleensäkin kunnissa ja valtakunnallisesti tietoa kerätään paljon, mutta sen hyödyntäminen johtamisen ja kehittämisen välineenä ei aina ole itsestään selvää. Esim. palveluja uudistettaessa tai sopeutettaessa pitäisi aina pystyä tekemään arvioita toimenpiteiden vaikutuksista tietoon perustuen – ei tunnepohjalta.

Sote-virastolla on ollut haasteena budjetin mukainen toiminta, mitä tarkastuslautakunta on tiukasti vaatinut jatkossa. Tämä on tietysti aivan oikein, mutta sote-palvelujen kasvava kysyntä ja samanaikainen sopeutustarve ovat hankala yhtälö uudelle, vasta yhdistetylle virastolle. Sote-virasto vastaa monista subjektiivisiin oikeuksiin perustuvista etuisuuksista, jotka on lakisääteisesti hoidettava, ja jotka usein ovat riippuvaisia taloudellisista suhdanteista. Parhaillaan toimeentulotuen kustannukset kasvavat huimasti työttömyyden kasvaessa. Ne on hoidettava budjetista riippumatta.

Tosin on myönnettävä, että Helsingissä on ollut tarjolla lakisääteisten etuisuuksien lisäksi ylimääräisiä ei-lakisääteisiä etuisuuksia mm. vammaispalveluissa. Niitä on tänä vuonna jouduttu purkamaan sopeutustoimenpiteinä, ja niistä aiheutuneiden kustannusten vuoksi myös muista palveluissa, esim. vanhuspalveluissa, on jouduttu sopeuttamaan. Sote-lautakunnassa on juuri hyväksytty ponteni, jonka mukaan vammaispalveluiden kokonaisuudesta tehdään tarkastuslautakunnankin osin ehdottama ulkopuolinen arviointi. Tavoitteena on, että sen perusteella voidaan sopia keskeisimmät pitkän aikavälin kehittämislinjaukset tietoon perustuen. Toiveena on, ettei jatkossa tarvitsisi tehdä yksittäisiä palveluleikkauksia ilman tietopohjaa.

Tarkastuslautakunta neuvoo sote-virastoa ottamaan oppia terveyserojen kaventamisessa muista kunnista. Tämä kuulostaa hiukan kohtuuttomalta, koska Helsinki on ollut terveyserojen kaventamis-asiassa edelläkävijä Suomessa – mm. terveysvaikutusten arvioinnissa lautakunnan päätösteksteissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskin on hyödyntänyt Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa kehitettyjä käytäntöjä ja toimintamalleja, ja niitä on kopioitu muihin kuntiin.

Lisäksi on hyvä huomioida, että terveyserojen kaventaminen ei ole vain sote-viraston asia. Itse asiassa terveystoimen vaikutusmahdollisuudet terveyserojen syntymiseen ovat rajalliset – ja erojen syntymiseenhän pitäisi ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan. Parhaiten niihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisilla päätöksillä ja kunnissa kaikkien hallintokuntien ennakoivalla yhteistyöllä. Tätä varten tarvitsisimme Helsinkiin terveyden edistämisen poikkihallinnollisen ohjausryhmän – siinä Helsinki voisi ottaa mallia muista kunnista, esim. Kuopiosta tai Tampereelta. Olen tällaista ohjausryhmää aiemmin ehdottanut aloitteessani. Toivonkin, että Helsingissä jatkossa panostetaan väestön terveyden edistämiseen luomalla toimintaa varten yhteistyörakenne. Muuten ei systemaattiseen yhteistyöhön päästä.

Psykiatrian päivystyksestä, 8.6.2014

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet ovat saaneet viime viikon aikana melko runsaasti postia, joka koskee psykiatrian päivystystä. Lähes jokainen tapaamani kaupunkilainen on tullut tietoiseksi siitä, että jotain on tapahtumassa Auroran sairaalan päivystykselle. Tähän ovat johtaneet lehtiartikkelit, jotka ovat lähteneet liikkeelle hiukan liian aikaisin heikoilla perustiedoilla.

Asian taustalla on uusi päivystysasetus, joka edellyttää, että psykiatrian päivystysyksikössä on saatavilla psykiatrian alan erikoislääkäri sekä potilaan terveydentilan arviointia varten riittävän laajasti somaattisten erikoisalojen (fyysisten sairauksien) asiantuntemusta ja esim. kuvantamis- ja laboratoriotutkimusmahdollisuus. Tällaista ei Auroran päivystys nyt tarjoa. Siksi myös Helsingin päivystystoimintaa on arvioitava uutta päivystysasetusta vasten, ja kehittämistoimenpiteitä on harkittava. Tällä hetkellä vasta kootaan työryhmää, joka ryhtyy selvittämään mahdollisuutta Helsingin psykiatrisen päivystyksen järjestämiseksi päivystysasetuksen mukaiseksi. Jatkotoimenpiteistä ei ole vielä yksityiskohtaista tietoa.

Päivystysasetuksen pyrkimys on ollut taata myös psykiatrisille potilaille kokonaisvaltainen tutkimus ja hoito, ei heikentää palveluja. Jos päädytään psykiatrisen päivystyksen sijoittamiseen olemassa olevan somaattisen päivystyksen yhteyteen, se tarkoittaa käytännössä Malmin ja/tai Haartmanin sairaaloiden päivystystä. Psykiatrian päivystystoiminta ei lopu, ja Auroran sairaala ottaa edelleen vastaan sairaalahoitoa vaativia tutkittuja potilaita ympäri vuorokauden. Ainoastaan ilman lähetettä hoitoon hakeutuvien päivystyspaikka saattaa siirtyä. Psykiatrista päivystystä varten tarvitaan edelleen ammattitaitoista, erikoistunutta henkilöstöä, joten Auroran tuttua päivystyksen henkilöstöä siirtynee myös mahdolliseen uuteen toimipaikkaan.

Saamme esityksen psykiatrisista päivystyspalveluista syksyn aikana sosiaali- ja terveyslautakuntaan, ja vasta sitten tiedämme tarkemmin, minkälaisia muutoksia esitetään.