Maan käytön ja asumisen toteutumisen arviointia, 21.5.2014

Vuonna 2013 kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän yleiskaavan vision mukaan Helsinkiä kehitetään urbaanina tiivistyvänä kaupunkina, jossa voisi vuonna 2050 asua noin 860 000 asukasta ja jossa olisi noin 560 000 työpaikkaa. Tämä edellyttää systemaattista visioon pyrkimistä päätöksenteossa, mikä ei kuitenkaan ole ollut itsestään selvää viime aikoina. Vastakkainasettelua on ollut luontoarvojen säilyttämisen ja asuinalueiden rakentamisen välillä, vaikka niiden ei tarvitsisi olla toisiaan pois sulkevia pyrkimyksiä. Asuntotuotannon tavoite, 5 500 asuntoa vuodessa, on vaarassa jäädä toteutumatta. Samaan aikaan meillä on kuitenkin 27 000 henkilöä kaupungin asuntojonossa. Me Helsingistä jo asuinpaikan saaneet emme voi sulkea uusilta tulokkailta kaupungin portteja jos haluamme pitää Helsingin elinvoimaisena. Jos Helsingillä ei ole tarjota asuntoja tulijoille, myös verotulot valuvat ympäryskuntiin.

Seurantaraportin mukaan täydennysrakentamisen osuus asuntotuotannosta on viime vuosina ollut merkittävä. Tämä on hyvä suunta, sillä täällä on vielä useita 60- ja 70 –luvuilla rakennettuja alueita, joilla on harvassa matalia kerrostaloja. Sekä tiivistämällä asuinalueita että korottamalla matalia kerrostaloja, saadaan lisää asuntoja ja lisääntyneen asukasmäärän myötä myös lisää palveluja alueille. Uusi rakennusmenetelmä mahdollistaa jopa kolmen lisäkerroksen rakentamisen mataliin kerrostaloihin rakennuksen vanhaa runkorakennetta ja vanhoja perustuksia kuormittamatta. Lisäksi ratkaisu mahdollistaa asumisen alemmissa asunnoissa koko korotushankkeen ajan. Tässä yhteydessä hissien rakentaminen tulee kannattavaksi taloyhtiöille, ja uusien kerrosten tilat voidaan rakentaa esteettömiksi ja tarjota esim. voimakkaasti kasvavan vanhusväestön käyttöön. Väestön ikääntyessä esteettömyys ja hissit ovat yhä tärkeämpiä asuntojen käytettävyyden osatekijöitä, mutta myös tärkeä keino mahdollistaa kotona asumista silloin kun toimintakyky on alentunut. Ei ole asukkaiden eikä kaupungin kannalta tarkoituksenmukaista, että ihmiset joutuvat muuttamaan valvottuun asumiseen tai hoitoyksikköön asunnon esteellisyyden vuoksi.

Yksi mahdollisuus täydennysrakentamiselle on keskustan kerrostalojen ullakkorakentaminen. Ongelman on ollut se, että ullakkotiloihin rakennettavien asuntojen ikkunat on säilytettävä alkuperäisinä pieninä ullakkoikkunoina. Uusi hieno asunto pienillä ikkunaluukuilla tai huoneilla, joissa ei ole lainkaan ikkunoita, ei houkuttele asukkaita. Tämä on omiaan hidastamaan ullakkojen käyttöönottoa. Muissa maissa on näkynyt onnistuneita esimerkkejä hyvinkin vanhoihin taloihin rakennetuista jopa lasiseinäisistä ullakkoasunnoista. Sellaisille olisi Helsingissäkin kysyntää. Toivon, että yleensäkin säätelyä ja liian tiukkoja normeja vapautettaisiin asuntotuotannon edistämiseksi. Museaalisten arvojen ja asuntojen käytettävyyden välillä olisi voitava tehdä kompromisseja. Toivottavasti tälle on jatkossa jotain tehtävissä.

Lisää byrokratiaa

Kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin aloitetta, jossa kaupungin palvelu- ja urakkahankintoihin haluttiin sisällyttää velvoite työllistää työttömiä, harjoittelijoita, osatyökykyisiä ja suojatyössä olevia. Hankinnan rahallisesta arvosta olisi käytettävä 5-50 % työllistämiseen. Sinänsä ehdotus kuulostaa ihan hyvältä, varsinkin kun kaupunki joutuu maksamaan pitkäaikaistyöttömistä sakkomaksuja valtiolle kymmeniä miljoonia vuodessa.

En kuitenkaan aivan ymmärrä aloitteen logiikkaa. Kun jokin yritys osallistuu kilpailutukseen, sillä on yleensä jo vakituinen henkilöstö. Jos yritys joutuu vakiintuneen toimintansa lisäksi kilpailutuksessa menestyäkseen palkkaamaa lisähenkilöstöä ja järjestämään työllistettäville tukitoimia, jotta he selviytyvät tehtävistään, tämä aiheuttaa lisäkustannuksia yritykselle. Lopulta nämä lisäkustannukset maksaa kaupunki entistä kalliimpina palvelujen hintoina.

Ehdotus on täysin ideologinen, ja sillä halutaan sälyttää työttömyyden hoidon kustannuksia yrityksille. Kun kulut kuitenkin lopulta valuvat kaupungille, ei ehdotuksen logiikka toimi. Menettely tuottaa vain turhaa byrokratiaa. Eikö olisi helpompi, että kaupunki palkkaisi työllistettävät henkilöt suoraan määräaikaisesti, eikä rahoitusta tarvitsi kierrättää yritysten kautta. Kaupunki voisi vaikka irrottaa hankkeista joitain vähemmän ammattitaitoa vaativia osia, joita työttömät voisivat hoitaa. Saattaa käydä myös niin, ettei kaupunki enää saa korkealaatuisia tarjouksia jos vakiintuneet ja menestyneet yritykset eivät työllistämismenettelyyn halua ryhtyä.

Sinänsä kaikki työllistämistoimenpiteet ovat kannatettavia, mutta ei näin monimutkaisessa muodossa kuin kaupunginvaltuuston enemmistö nyt esittää. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvirasto on lähes yksin joutunut vastuuseen pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä samoin kuin kertyneistä sakkomaksuista. Ensisijaista asian hoidossa olisikin, että kaikki kaupungin hallintokunnat ottaisivat osaa työllistämistalkoisiin, sillä tämä ei voi olla vain sosiaali- ja terveystoimen päänsärky.