Päiväkirja
Vuoden ensimmäiset viikot ovat kuluneet sosiaali- ja terveyslautakunnassa vuoden 2014 toiminnan ja budjetin suunnitteluun. Tällä viikolla saimme asian päätökseen, ja olen toiveikas palvelujen edelleen kehittymisestä, vaikka suunnitelma jouduttiin tekemään supistuvalla budjetilla.
Tämän vuoden tärkeitä kehittämiskohteita tulevat olemaan mm. palvelurakenteen kehittäminen edelleen. Eri asiakasryhmien palveluissa voimavaroja kohdennetaan avopalveluihin ja laitoshoitoa vähennetään. Esim. lastensuojelussa pyritään korvamaan laitosmainen hoito perhehoidolla ja psykiatriassa sekä ikäihmisten palveluissa erilaisilla kodinomaisilla avo- ja asumispalveluilla.
Hyvin pian saamme arvioitavaksi Helsingin virkamiesten laatiman lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta. Tämä paperi on tärkeä Helsingin tulevaisuuden kannalta, sillä siinä määritellään kantamme siihen, miten perustason ja erikoistason palvelut tulevaisuudessa järjestetään. Meille on ministeriön ehdotuksessa esitetty Uudenmaan (ml. metropolialue) kattavaa sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta erikoistason palvelujen järjestämiseksi. Perustason palvelut järjestettäisiin Helsingin toimintana. Auki on vielä yhteys kuntarakenneuudistukseen ja metropolihallintoon, joten vilkasta keskustelua on odotettavissa.
Myöhemmin loppukeväästä sote-lautakunta odottaa saavansa arvioitavakseen uuden sosiaali- ja terveysasemakonseptin sekä palveluverkoston suunnitelman. Tällä uudistuksella nivotaan yhteen sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen toimintoja palvelujen pirstoutuneisuuden vähentämiseksi. Helsingillä on nyt toimintaa n. 250 rakennuksessa ja n. 400 toimintayksikköä, joten uudistus on tarpeellinen.
Aloitteet
Helsingissä on tavoitteena vähentää kaupunginsairaalan paikkoja ja suunnata resursseja kotihoitoon ja palveluasumiseen. Tämä on oikea suunta, sillä iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautinen hoito on inhimillisintä järjestää akuuttitilanteiden jälkeen palvelutaloissa, jotka ovat Helsingissä hyvin resursoituja. On kuitenkin tilanteita, joissa palveluasuminen ei sovellu vaativaa sairaanhoidollista tai lääketieteellistä hoitoa tarvitseville asiakkaille. Palliatiivisessa hoidossa tai saattohoitovaiheessa olevat henkilöt tarvitsevat hoitoa erityisosaamista tarjoavassa saattohoitoyksikössä.
Helsingissä on tällä hetkellä yksi 25-paikkainen palliatiivisen ja saattohoidon yksikkö Suursuon sairaalassa. On kuitenkin odotettavissa, että väestön vanhetessa syöpä- ja muiden vakavien sairauksien määrä kasvaa. Siksi olisi hyvä arvioida, tarvitaanko Helsinkiin jatkossa toinen palliatiivisen ja saattohoidon yksikkö. On tärkeää, että vaikeaa sairautta sairastaville helsinkiläisille taataan ammattitaitoinen hoito erikoistuneen henkilöstön toimesta, eikä heitä jätetä ilman asianmukaista tukea elämän viimeisinä hetkinä.
Esitämmekin, että Helsingissä selvitetään:
- onko Helsinkiin (Suursuolle) tarpeen perustaa toinen palliatiivisen ja saattohoidon yksikkö ja samalla keskittää yhteen kaupunginsairaalaan tämän alan osaamiskeskus.
Päiväkirja
Guggenheim-ilmiö on jälleen nostamassa tunnelmaa Helsingin poliitikkojen piirissä. Vihreät ovat esittäneet Guggenheimin sekä Kehä I:n ja Itäväylän monitasoliittymän koplaamista. Asioilla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta herkullista tilannetta halutaan hyödyntää omien toteutumattomien toiveiden läpi saamiseksi.
Tässä kuitenkin käydään nyt hevosenleikkiä kaupunkilaisten liikenneturvallisuudella. Kehä I:n ja Itäväylän risteys on kaupungin vaarallisimpia ja vilkkaimpia tieosuuksia. Helsingin selvityksen mukaan pahimmat liikennepaikat vuosina 2009–2011 sijoittuvat kahta poikkeusta lukuun ottamatta Kehä I:n liittymiin. Itäväylän ja Kehä I liittymän tienoilla sattui 80 kolaria vuosien 2009-2011 aikana; todennäköisesti myös henkilövahinkoja. Risteyksen uudistamista puolustaa myös Vuosaaren sataman liikenne. Liittymän rakentamisen estämisellä aiheutetaan vain turhia vahinkoja. Autoilua sillä ei saada lopetettua.
Guggenheimin ympärillä käytävä keskustelu tuntuu muutenkin ristiriitaiselta. Miksi jo nyt pitää varata tontti, vaikka samalla vakuutetaan, ettei sillä ole mitään merkitystä tulevaisuuden päätöksille? Moni asia, mm. taloudelliset laskelmat, ovat vielä epävarmoja, ja uusia laskelmia toivotaan. Ja toistaiseksi meillä on vain aavistus, millaista taidetta museossa tultaisiin esittämään. Mahtavatko design ja arkkitehtuuri kiinnostaa suurta yleisöä kuten on arvioitu? Eikö meillä pitäisi olla selvät suunnitelmat ja pitävät laskelmat ennen sitoutumista?
