Kaupungin strategiaohjelma vuosille 2013-2016 hyväksyttiin 24.4.201

Helsingin strategiaohjelma alkaa kaupungin arvojen määrittelyllä, ja on ilahduttavaa, että strategiaohjelman tavoitteissa on myös arvojen mukaisia kirjauksia. Esimerkiksi tavoite: ”palvelu käynnistyy ensimmäisessä kohtaamispisteessä” periaatteella ”tulit oikeaan paikkaan, miten voin auttaa” jo sinällään toteuttaa mm. asukaslähtöisyyden arvoa, ja tavoitteen alle listatut yksityiskohtaiset toimenpiteet vielä vahvistavat sitä. Toivottavasti saamme strategiaan kirjatut arvoja toteuttavat tavoitteet pantua toimeen myös käytännössä, niin että ne näkyvät virastojen arkityössä.

Strategiaohjelmassa on otettu hyvin esille nuorten ja lasten asiat. On tärkeää, että suunniteltu nuorisotakuu toteutuu virastojen ja muiden kaupungin toimijoiden yhteistyönä. Mikään virasto ei yksi pysty vastamaan tähän mittavaan haasteeseen. Tärkeää on myös koulukiusaamisen nostaminen strategiaan. Jokainen kiusaamistapaus on liikaa ja voi tuhota lapsen tai nuoren elämän pitkäksi aikaa, jopa loppuelämäksi.

Ikäihmisten palveluissa tärkeintä on saada palvelurakennemuutos käyntiin kuten se viime vuonna sote-jaostossa ja kaupunginhallituksessa päätettiin sekä esitetään nyt strategiaohjelmassa. Kotona asumisen lisääminen on oikea suunta, mutta se ei toteudu ilman palvelujen kaikenpuolista edelleen kehittämistä. Henkilöstössä on oltava riittävästi osaamista, jotta entistä raskashoitoisempien ja sairaampien asiakkaiden hoidon ja elämän laatu turvataan, ja jotta henkilöstö jaksaa tässä vaativassa tehtävässä. Myös uusia toimintamalleja on syytä kehittää esim. muistisairaiden henkilöiden kotona asumisen tukemiseen. Siksi teinkin tästä ponsiesityksen, joka meni valtuuston äänestyksessä läpi. ” Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ikäihmisten palveluissa kehitetään toimintamalleja muistisairaiden kotona asuvien henkilöiden tukemiseksi. ”

Ikäihmisten palvelujen kokonaisuus päätettiin järjestää organisaatiouudistuksen yhteydessä palvelualuemallin mukaisesti, ja se on kirjattu myös strategiaohjelmaan – hyvä niin. Palvelualueella on tarjolla alueen asukkaille koko ikäihmisten palvelujen valikoima ennakoivista palveluista ympärivuorokautiseen hoitoon ”yhden oven periaatteella”. Alueen asukkaat voivat aluksi osallistua palvelualueella tarjottavaan ennakoivaan toimintaan kuten liikuntaryhmiin tai harrastuspiireihin. Palvelutarpeen kasvaessa on tarjolla ns. välimuotoisia palveluja kuten lyhytaikaisia kuntoutusjaksoja, ja lopulta jos kotona asuminen ei ole enää turvallista, on ikäihmisillä mahdollisuus siirtyä tutun palvelualueen ympärivuorokautista valvontaa ja hoitoa tarjoavaan kodinomaiseen hoitoyksikköön.

Terveysasemia tarvitaan apuun ikääntyneen väestön toimintakyvyn ylläpitämisessä ja kuntoutuksessa. Strategiassa onkin mainittu, että monisairaiden hoitoon kehitetään moniammatillisia toimintamalleja. Tähän tarpeeseen on jo tarjolla Metropoliassa syksyllä alkava monisairaiden terveyskeskusasiakkaiden hoitoon suunniteltu asiakasvastaavan koulutus. Toivottavasti Helsingin kaupunki hyödyntää tätä koulutusta.

On hyvä, että vanhuspalveluohjelma tuo ikäihmisten palveluihin monia parannuksia, mutta samalla se tuo kunnille velvoitteita, joita emme voi Helsingissäkään laiminlyödä. Meidän on mm. ryhdyttävä valmistelemaan kattavaa suunnitelmaa ikääntyneiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja palvelujen järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Tähän on viitattu strategiaohjelmassa, mutta selvät tavoitteet vanhuspalvelulain vaatimusten täyttämisestä puuttuvat vielä.

Strategiaohjelman tärkeä tavoite on esteettömien asumisvaihtoehtojen lisääminen täydennysrakentamisalueilla. Kaupungin asuntokannassa nämä uudet esteettömät asunnot pitäisi varata ikäihmisille ja vammaisille, jotta he eivät joudu pyrkimään ympärivuorokautiseen hoitoon asunnon puutteiden vuoksi, ja jotta heidän elämänlaatunsa turvataan toimintakyvyn vajauksista huolimatta. Tällä tavalla myös kiinteistö- ja rakennuspuoli voi osallistua talkoisiin ikäihmisten ja vammaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Vielä eräs asia strategiaohjelmasta: tytäryhteisöjen ohjauskuvio: Strategiaohjelmassa sanotaan, että kaupunkikonsernia johdetaan kokonaisuutena ja konserniohjausta tehostetaan ja selkeytetään. Tämä on tarpeen, sillä kaupunkikonserniin tytäryhteisönä kuuluvilla säätiöillä on ollut epäselvyyttä ohjauskuviosta. Esim. tällä hetkellä kaupunkikonserniin kuuluvat säätiöt ovat sote-virastossa ostopalvelubudjetissa, ja niitä kohdellaan kuten ostopalveluja, vaikka ne ovat osa kaupunkikonsernia. Säätiöt tuottavat edullisesti hyvälaatuisia palveluja mm. ikäihmisille ja mielenterveyskuntoutujille.

Kun saamme näitä strategiassa linjattuja hyviä tavoitteita eteenpäin ja käytännön toimintaan, Helsingin kaupunki on taas hiukan parempi palveluiltaan ja toiminnaltaan.

Ponsiehdotus muistisairaiden palvelujen kehittämisestä, 24.4.2013

Helsingin kaupungin strategiaohjelman yhteydessä tein ponsiehdotuksen täydentämään ikäihmisten palveluille asetettuja tavoitteita. Ehdotus meni läpi valtuuston äänestyksessä 52 äänellä. Ponsi: ” Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ikäihmisten palveluissa kehitetään toimintamalleja muistisairaiden kotona asuvien henkilöiden tukemiseksi. ”

Järjestöavustusten jako 9.4.2013

Sosiaali- ja terveysvirasto jakaa vuosittain järjestöille avustuksia viraston omaa toimintaa täydentävään toimintaan. Rahaa on jaettu kolmannen sektorin toimijoille esim. mielenterveyskuntoutujien, muistisairauksia sairastavien ja hiv-positiivisten ihmisten hyvinvointia ja selviytymistä tukevaan toimintaan tai hankkeisiin. Rahat on kohdennettu viraston strategian mukaiseen toimintaan ensisijaisesti, ja niillä on saatu aikaan paljon hyvää toimintaa kaupunkilaisille.

Ongelmallista on, että em. varsinaisen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukemisen lisäksi järjestöavustusrahoista on ollut tapana tukea myös asukasyhdistyksiä. Asukasyhdistysten rahoitushakemukset ovat keskenään hyvin erilaisia sekä rahan käyttötarkoitukselta että euromääriltään. Jotkut pyytävät avustusta asukastilan vuokraan, jotkut asukastilan henkilöstön palkkaan ja jotkut asukastilassa toteutettavaan toimintaan. Kaikki yhdistykset eivät pyydä tukea lainkaan.

Tänä vuonna järjestöavustuksista on noussut tiukka keskustelu. Poliitikoille on tullut lukuisia yhteydenottoja, ja erityisesti asukasyhdistykset ovat vaatineet enemmän rahaa kuin heille on tänä vuonna kaavailtu. Toki asukasyhdistykset ovat tärkeitä paikallisen yhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. On myös kohtuullista, ettei toiminta yllättäen lopu muuttuneeseen avustuspolitiikkaan. Voidaan kuitenkin kysyä, mihin avustusrahat tulisi asukastoiminnassa keskittää, varsinkin kun kaupungin omasta toiminnastakin joudutaan nyt säästämään.

Ennen seuraavaa avustusten jakoa, on kaupungissa linjattava selvästi, mihin tarkoitukseen järjestöavustuksia jaetaan. Kaupungin ja virastojen strategioiden pitäisi ohjata jakoa kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Asukasyhdistysten rahoituksen kriteerit on arvioitava uudelleen. Lisäksi on syytä koordinoida avustusten jakoa entistä tarkemmin eri virastojen välillä sekä demokratia- ja lähiö- ym. avustusten välillä. Jatkossa tavoitteena pitää olla kohtuullinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen avustuspolitiikka.

Valtuustoaloite omaishoidosta 13.3.2013

Sosiaali- ja terveystoimen sitova tavoite omaishoidon tuen piirissä olevien määrän kasvusta ei toteutunut vuonna 2012. Syyksi ilmoitettiin, että omaishoitajien työ on raskasta ja sitovaa, eikä sitä ole onnistuttu tukemaan riittävästi, jotta se nousisi hyväksi vaihtoehdoksi hoitajan näkökulmasta. Kaikki omaishoitajat eivät myöskään käytä tarjolla olevia kaupungin palveluja, eivätkä halua jättää omaistaan ”vieraiden hoitoon”.

Esitän, että Helsingissä kokeillaan yhteisen kuntoutusjakson tarjoamista omaishoitopariskunnille – sekä hoidettavalle että hoitajalle. Erityisesti tämä voisi palvella perheitä, jotka eivät halua käyttää muita palveluja kuten lyhytaikaishoitoa. Sopiva tilakin olisi kokeilulle jo tarjolla.

Talousarvioaloite kotihoidon palvelusetelistä 27.2.2013

Yksityisissä palvelutaloissa tai senioritaloissa (jotka eivät ole kaupungin ostopalvelua) on ikäihmisille asuntoja, jotka rinnastetaan yksityisasuntoihin ja joihin iäkkäät ihmiset voivat omasta aloitteestaan hakeutua. Yksityisissä palvelutaloissa on hoitohenkilökuntaa, joten asukkaat ostavat tarvitessaan niistä hoito- ja hoivapalveluita.

Mikäli yksityisen palvelutalon asukkaan tulot eivät riitä palvelutalon hoiva- ja hoitopalveluihin, hänen on turvauduttava kaupungin kotihoidon palveluun. Tilanne on asiakkaille turhauttava, kuten myös kaupungin kotihoidolle, joka joutuu käyttämään niukkoja resursseja taloihin, joissa olisi – jos asiakkaan rahat riittäisivät – palvelua helposti tarjolla.

Esitän, että palveluseteleitä kokeillaan meneillään olevan sosiaali- ja terveystoimen palvelusetelipilotin jatkoksi tämän epäkohdan poistamiseksi.

Yksityisiin palvelutaloihin hakeutuneille asukkaille voitaisiin tarjota kaupungin tuottaman kotihoitopalvelun vaihtoehtona palveluseteleitä hoiva- ja hoitopalvelujen hankintaan yksityisissä palvelutaloissa, joissa on tarjolla kaupungin kotihoidon palveluja vastaavia palveluja.

Setelin voisivat saada ne asukkaat, joilla kaupungin työntekijä on todennut kotihoidon tarpeen ja joille tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma yhteistyössä kaupungin kotihoidon kanssa. Yksityisten palvelutalojen on tällöin hakeuduttava kotihoidon palvelusetelituottajaksi ja täytettävä kaupungin asettamat hyväksymiskriteerit.