Tekniikka – hyvä palvelija (17.9.2011)
Helsingin kaupunginvaltuusto ja lautakunnat siirtyivät tänä syksynä sähköisen kokoussovelluksen käyttäjiksi. Hiukan tuntuu vielä olevan viilaamista järjestelmän toimivuudessa, sillä sekä terveyslautakunnassa että valtuustossa tuli sähköisessä kokouksessa ongelmia. Terveyslautakunnassa äänestyslista ei suostunut tulemaan esille, joten oli palattava vanhaan ja luotettavaan tapaan laskea äänet. Valtuustossa kokoussovellus avautui minulle vain hetkeksi. Ainoa tapa nähdä esityslista, oli katsoa sitä kaupungin nettisivuilta. Onneksi ei ollut sellaisia asioita, joihin olisin halunnut tehdä ponsia tai muutoksia, sillä se olisi ollut ainakin sähköisesti mahdotonta. Toivottavasti kaikkien osallistumismahdollisuus on seuraavassa kokouksessa varmistettu. Valtuustopöydän uusi tekniikka sen sijaan oli selkeää ja toimi kuin unelma. Sillä tavalla teknisten vempainten pitäisikin auttaa meitä arjen sujumisessa, mutta välillä ne tuntuvat hallitsevan meitä ja toimintaamme.
Joskus tekniikka ottaa hallitsijan aseman myös palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Ei ole harvinaista kuulla, ettei jokin toiminnan muutos ole mahdollinen, koska tietojärjestelmät eivät tähän taivu. Tällaiseen ei pitäisi suostua. Kaikkien palvelujen järjestämisen ja kehittämisen on lähdettävä asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta. Vasta toissijaisesti voidaan pohtia, millaisella organisaatiolla palvelu tuotetaan tai millaista teknologiaa palvelun järjestämisessä tarvitaan. Mahdammeko tyytyä liian helposti hankaliin tilanteisiin ja jäädä tekniikan armoille? Maastamme löytyy sentään paljon teknistä ammattitaitoa meidän tavallisten kuluttajien avuksi.
Kuluneella viikolla keskustelin erään it-ammattilaisen kanssa puhelimista. Olin hämmästynyt kun hänen mielestään nykypuhelimet ovat aivan turhan monimutkaisia tavalliselle käyttäjälle. Meidän molempien laukusta löytyi vanhanmallinen kommunikaattori, josta emme kumpikaan halua luopua. On selkeä iso näyttö ja kunnon näppäimistö. Puhelin on alusta saakka toiminut moitteettomasti ja loogisesti sekä toimittanut puhelut, viestit ja sähköpostit säntillisesti perille. Tämän vanhan tekniikan ihannoinnin voisi kohdallani laittaa ikääntymisen tiliin, mutta puhekumppanini oli nuori. Silti hän uskalsi poiketa nykytrendistä, jossa tekniset välineet ovat statussymboleita, joita vaihdetaan turhankin usein. Tietysti tällainen kulutusinto on Nokian kotimaisemissa myös yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lähde, mutta silti …?