Päiväkirja
Tämänkertaisen kaupunginvaltuuston suuri asia oli tilinpäätöksen ja arviointikertomuksen käsittely sekä vastuuvapauden myöntäminen kaupunginhallitukselle. Arviointikertomus on hyvä kooste kaupungin toiminnasta ja esille nousseista kehittämiskohteista. Tarkastuslautakunta tekee siinä arvokasta työtä.
Keskustelu arviointikertomuksen pohjalta liikkui niissä asioissa, jotka kullekin ryhmälle ja valtuutetuille ovat tärkeitä. Kaikki kysymykset, kuten kannanotto romanialaiskerjäläisiin, eivät aivan liittyneet arviointikertomukseen sen paremmin kuin tilinpäätökseen. Käyty keskustelu ja erilaisten kiinnostuksen koheiden esille nostaminen enteili todennäköisesti syksyn budjettikeskustelua. Itse esitin pientä kritiikkiä joihinkin arviointikertomuksen vanhustenhoitoa koskeviin kehittämisehdotuksiin. Nämä ehdotukset oli tehty tuntematta kaikkia jo olemassa olevia palveluja, eivätkä ne siten olleet aivan oikeaan osuvia. Toivon mukaan seuraavana vuotena otetaan jollain tavalla kantaa muistisairaiden, iäkkäiden ihmisten hoitoon, sillä se on huolistani suurin.
Luettuani arviointikertomuksen lopussa olleen koosteen edellisinä vuosina sosiaalivirastolle ja terveyskeskukselle annetuista tavoitteista, keskeistä oli edelleen aiempien vuosien huomautusten jälkeenkin yhteisten asiakasryhmien hoitoketjujen sujumattomuus. Lista hoitoketjuihin liittyvistä jatkokehittämisehdotuksista johti väkisin siihen johtopäätökseen, että sosiaalivirasto ja terveyskeskus kannattaisi yhdistää yhdeksi organisaatioksi, yhden budjetin ja johdon alle. Tämän esitin puheenvuorossani keskustelun avauksena, ja jotkin valtuutetut sitä kommentoivatkin. Vasemmalla sitä vastustettiin, mutta muutamat valtuutetut sitä kannattivatkin.
Kokouksen lopussa oli perinteiseen tapaan Lea Saukkosen sääennuste juhannuksen ajaksi. Kokoomusryhmä lähti vielä lähikuppilaan ottamaan lasilliset kuohuvaa. Siten tämä kevätkausi päättyi mukavissa merkeissä.
Päiväkirja
Edellisessä kokouksessa käyty keskustelu palveluverkkojen kehittämisestä saatettiin päätökseen hyväksymällä kaupunginhallituksen esitys palveluverkkojen kehittämisestä. Kaupunginhallitus pyytää sen mukaan lautakuntia arvioimaan oman hallinnonalansa palveluverkon kehittämistarpeet ja tekemään esitykset mahdollisista tilojen käytön tehostamisista ja yhteiskäyttömahdollisuuksista ja sähköisten palvelujen kehittämisestä. Pallo heitettiin siten lautakunnille, ja työ palveluverkoista jatkuu niissä syksyllä.
Toinen iso asia oli ruotsinkielisen lasten päivähoidon siirto sosiaalivirastosta opetusvirastoon. Jonkin verran asia herätti keskustelua, mutta melko kivuttomasti siirto tehtiin esityslistan mukaisesti. Tässä nousi tietenkin esille mahdollisuus siirtää myös suomenkielinen päivähoito opetusvirastoon. Silloin luonteva jatkotoimenpide olisi sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhdistäminen yhdeksi virastoksi. Jos päivähoito poistettaisiin sosiaalivirastosta, sosiaalivirasto ja terveyskeskus muodostaisivat yhdessä suunnilleen nykyisen sosiaaliviraston kokoisen viraston. Tätä kohti siis, erityisesti jos Vantaan ja Helsingin yhdistyminen jää toteutumatta, kuten nyt on aavisteltavissa.
Päiväkirja
Terveyslautakunnassa oli tärkeä ja kaupunkilaisten kannalta merkittävä asia käsiteltävänä. Se oli terveysasematoiminnan pitkän aikavälin linjausten hyväksyminen. Terveysasemilla siirrytään jatkossa työparimalliin, jossa lääkäri ja hoitaja toimivat kiinteästi yhdessä siten, että asiakas ottaa yhteyttä omahoitajaan silloin kun tarvetta terveyspalveluille ilmenee. Tähän saakka asiakkaiden hoidon tarpeen arvioinnista ja sairaanhoidosta ovat vastanneet terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan koulutuksen saaneet henkilöt. Nyt esityksessä työparimallista ehdotettiin, että myös lähihoitajat voivat toimia omahoitajina. Tämä oli samalla merkittävä linjaus laskea hoitotyössä toimivien hoitajien koulutustasovaatimusta. Sitä monen asiaan perehtymättömän lautakunnan jäsenen oli vaikea ymmärtää. Toki suon kokeneille lähihoitajille mahdollisuuden kouluttautumisen ja kokemuksen kautta edetä urallaan, mutta kyllä asiakkaiden sairauksien ja oireiden seulonnassa sekä hoitotyössä toimivilla henkilöillä pitää lähtökohtaisesti olla vähintään terveydenhoitajan, kätilön tai sairaanhoitajan tutkinto perustana. Sen verran vaativaa on terveyskeskuksen itsenäinen vastaanottotyö. Onneksi lautakunta lisäsi listatekstiin hienoisen lievennyksen omahoitajan määrittelyn kohdalle siten, että omahoitajina voivat toimia terveydenhoitajat, sairaanhoitajat tai omahoitajiksi toimipaikkakoulutetut lähihoitajat.
Terveyskeskusten kehittämissuunnitelmaan kuuluu myös ns. listautumismallin käyttöönoton pilotointi joillakin terveysasemilla jo tänä vuonna. Se tarkoittaa sitä, että kaupunkilaiset voivat valita itse lääkärin (lääkäri-omahoitaja –työparin), jonka asiakkaiksi haluavat tulla. Jos terveydenhuoltolaki menee läpi esitetyssä muodossa, jo ensi vuonna vapaa terveysaseman ja vastuutyöntekijöiden valinta tulee voimaan kaupungin sisällä. Listautumalla on mahdollista tehdä valinta myös hoitajaosapuolen mukaan. Esim. diabeetikoiden kannattaa valita työpari, jossa omahoitaja on diabetekseen erikoistunut terveydenhoitaja. Kehittämisesityksen mukaan tulivat hyväksytyiksi myös keskusterveysasemat samoin kuin niiden ilta-aukioloajat. Monia muutoksia on siten edessä, mutta uskon, että ne kaikki ovat tarpeellisia, ja suurin osa niistä auttaa perusterveydenhuoltoa kehittymään hyvään suuntaan.
Päiväkirja
Kaupunginvaltuuston kokouksen pieni kohokohta oli apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin valinta uudelle seitsenvuotiskaudelle aplodien kera. Onnea!
Palveluverkkokeskustelu aaltoili laidasta laitaan ja keskittyi palvelujen sijaintiin. Kokoomus yritti puolustaa palveluverkkojen kehittämistä tiukassa budjettitilanteessa. Vasemmalta sen sijaan tuli kriittisiä puheenvuoroja lähellä olevien palvelujen puolesta. Itse näkisin, että palveluverkon kehittämistä ei kannata nähdä vain palvelupisteiden sijaintina ja määränä, vaan näkökulman on oltava laajempi. Sijainti on vain yksi laadun tai hyvyyden osatekijä, ja esim. terveyspalveluissa palveluun pääsy, asiantunteva hoito ja valinnanvapaus ovat ainakin yhtä tärkeitä. Keskustelusta ei meinannut millään tulla loppua, ja sisällöllisesti se rönsyili täysin muihin asioihin kuin palveluverkkoon. Oikeastaan keskustelu ei lopulta johtanut minkäänlaiseen tulokseen, ja ponsiäänestyksetkin jätettiin seuraavaan kokoukseen. Minusta keskustelun hallinnassa pitäisi olla tiukempi kuri.
Savuton Helsinki -esityksessä oli kyse tupakoinnin kieltämisestä kaupungin työpaikoilla. Vasemmalta tuli tässäkin asiassa palautusehdotus, jolla yritettiin kaataa kielto ja pyrkiä saamaan työntekijät vapaaehtoisesti luopumaan tupakoinnista. Tässä muistutettiin ihmisten omien valintojen kunnioittamisesta. Mieleen tuli keskustelu pakollisesta kasviruokapäivästä kouluissa. Siinä lasten valinnanvapautta ei kunnioitettu. Sikäli tämä työpaikoilla tupakoimattomuuteen pakottaminen on valtuuston valitsema linja ja yhdenmukainen päätös kouluruokailupäätöksen kanssa. Onneksi palautusehdotus kaatui äänestyksessä. Valitettavasti yksi esitystä vesittänyt ponsi tuli kuitenkin hyväksytyksi, ja käytännössä se tarkoitti sitä, että lakisääteisillä tupakointitauoilla saa edelleenkin tupakoida. Ponsien kera siis hyväksyimme tupakointikiellon kaupungin työpaikoilla.
Terveyslautakunnassa oli edellisenä iltana talousarvioesityksen ja muutaman talousarvioaloitteen käsittely. Talousarvioesitys sisältää n. 10 miljoonan euron vähennyksen, joten ihan helppoa talousarvion tekeminen ei ollut. Kokoomusryhmä teki esitykseen muutosehdotuksen siten, että suunniteltua psykiatrian 12-paikkaista suljettua osastoa ei lopeteta. Käsityksemme mukaan se olisi vaarantanut liikaa akuutisti sairastuneiden ihmisten hoitoa. Esitys meni äänestyksessä läpi. Talousarviossa painottuivat siten lisärahoitusta ainoana osastona saava kotihoito ja psykiatrinen hoito, jossa vähennys ei ollut aivan niin suuri kuin oli aluksi kaavailtu. Talousarvioaloitteita oli käsittelyssä myös muutama. Itse olin tehnyt ehdotuksen kotihoidon palvelusetelikokeilusta yksityisissä palvelutaloissa asuville iäkkäille ihmisille. Terveyskeskuksen esitys oli, että kokeilua ei tehdä. Vaikka kuinka perustelimme asiaa, niin vihreät ja vasemmisto näkivät tässä yksityistämisen peikon ja äänestivät listaesityksen mukaan. Siis tällä erää keskustelu kotihoidon palvelusetelistä päättyi, mutta asiaa voi tietysti vielä yrittää viedä eteenpäin muita kanavia pitkin. Olen asiassa näin itsepintainen, sillä uskon että kotihoidon palveluseteli on pakko jossain vaiheessa ottaa käyttöön. Todennäköisesti kaikki käytettävissä olevat resurssit on huomioitava kun iäkkäiden määrä edelleen kasvaa ja käytettävissä olevan henkilöstön määrä vähenee.
Puoluekokousaloitteeni ja siihen annettu vastaus
Aloite: KANSALLINEN OHJELMA MUISTISAIRAUKSIEN ENNALTAEHKÄISYN, VARHAISEN TOTEAMISEN, HOIDON JA KUNTOUTUKSEN JÄRJESTÄMISEKSI
Suomen väestö ikääntyy tulevina vuosikymmeninä nopeammin kuin Euroopassa keskimäärin. Vuoteen 2040 mennessä 75 vuotta täyttäneiden määrä yli kaksinkertaistuu nykyisestä 433 000 henkilöstä 936 000 henkilöön, ja osuus väestöstä kasvaa 8.1 %:sta 16.3 %:iin. Väestön ikääntymiseen liittyy myös keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavien henkilöiden määrän kasvu nykyisestä 75 000:sta 187 000:een ja osuuden kasvu 1.4 %:sta 3.3 %:iin.
Jo tällä hetkellä suurin osa ikääntyville suunnatuista ympärivuorokautisen hoidon paikoista on varattu muistisairauksia sairastaville henkilöille. Jotta kasvava muistisairaiden henkilöiden joukko saa jatkossa tarvitsemansa avun, muistisairauksia sairastavien ikäihmisten hoitoa omissa kodeissa on myös kehitettävä, ja uusia palvelumuotoja ja toimintatapoja on luotava. Muistisairauksien hoidossa on tärkeää varhainen toteaminen ja asiantunteva, turvallinen hoito sekä tuki kaikissa sairauden vaiheissa. Myös yhteiskunnallista asennemuokkausta tarvitaan, jotta iäkkäät ja erityisesti muistisairauksia sairastavat ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää erilaisissa asuinympäristöissä.
Ikääntyvien, muistisairauksia sairastavien ihmisten hyvän hoidon järjestämiseksi myös tulevina vuosikymmeninä Suomeen tarvitaan kansallinen ohjelma muistisairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen, hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Monissa Euroopan maissa tällainen muistiohjelma jo on. Ohjelman laadinnassa ja sen toimeenpanossa on syytä hyödyntää kaikkia muistisairauksia sairastavien ihmisten tukemiseen osallistuvia tahoja: julkista sektoria, seurakuntia, järjestöjä ja muita kolmannen sektorin toimijoita sekä yksityisiä tahoja. Muistiohjelman avulla voidaan väestön ikääntymisestä johtuvaan haasteeseen vastata ennakoiden.
Edellä olevan perusteella Itä-Helsingin Kokoomusnaiset esittää, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin muistiohjelman ja sen toimeenpanon valmistelemiseksi sekä raportoimaan asian etenemisestä vähintään kerran vuodessa puoluevaltuuston kokouksessa.
Puoluehallitus:
Itä-Helsingin Kokoomusnaiset ry tarttuu aloitteessaan erittäin tärkeään asiaan. Kuten aloitteessakin todetaan, muistisairaiden ihmisten määrä lisääntyy väestön ikääntymisen myötä. Ennusteen mukaan vähintään keskivaikeasti dementoituneita ihmisiä on Suomessa vuonna 2020 lähes 130 000. Muistisairauksia sairastavien hoito ja kuntoutus on ammatillisesti vaativaa ja siihen tarvitaan paljon paitsi taloudellisia, myös inhimillisiä voimavaroja. Suomen Muistiasiantuntijat ry:n mukaan muistisairauksien kustannukset yhteiskunnalle ovat vuonna 2015 lähes 3,9 miljardia euroa.
Muistisairaiden ihmisten palvelujen ja palvelujärjestelmän kehittämistä linjataan useissa valtakunnallisissa asiakirjoissa, kuten tällä vaalikaudella uusitussa Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa, STM:n ja THL:n Laadukkaat dementiapalvelut –oppaassa sekä Kaste-ohjelman hankkeissa. Haasteena on edelleen sellaisten hoito- ja tukimuotojen kehittäminen, jotka vastaavat muistisairaiden ihmisten ja heidän perheenjäsentensä yksilöllisiin tarpeisiin, mutta ovat kuitenkin taloudellisesti järkeviä. Muistisairaudet ovat juuri niitä, jotka yleisimmin johtavat laitoshoivan tarpeeseen. Palveluiden kehittäminen on tavoitteellista, laaja-alaista työtä, jossa tarvitaan näkemyksiä paitsi ammattilaisilta, kehittäjiltä, tutkijoilta ja päättäjiltä, erityisesti muistisairailta ihmisiltä itseltään ja heidän läheisiltään.
Puoluehallitus voikin ilokseen todeta, että kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on perustamassa työryhmän valmistelemaan kansallista muistiohjelmaa. Työryhmätyössä tulee selvittää millainen palvelujärjestelmän tulisi olla ja millaiset ovat järjestelmän kustannusvaikutukset.
