Kysymys ikääntymispoliittisesta strategiasta 5.5.2010

Helsingin viimeisin vanhuspalveluohjelma oli voimassa vuoden 2009 loppuun saakka. Sen jälkeen ikäihmisten palvelujen kehittämistä on ohjannut Helsingin kaupungin strategiaohjelma vuosille 2009–2012. Sen mukaan palvelujen rakennetta kevennetään lisäämällä palveluasumispaikkoja ja kotihoitoa, pilotoimalla ikääntyvien yhteisöllisiä asumisratkaisuja, tukemalla omaishoitoa sekä vähentämällä laitoshoitoa. Henkilöstömitoitus aiotaan kehittää valtakunnallisen suosituksen mukaiseksi. Kaikki nämä ovat hyviä ja oikeansuuntaisia tavoitteita. Linjaukset ovat kuitenkin liian yleisluoteisia, jotta niiden avulla voitaisiin varmistaa iäkkäiden palvelujen kehittäminen pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, varsinkin kun iäkkäiden palvelujen järjestämiselle on tulevina vuosina isoja haasteita.

Kansallinen Ikäihmisten palvelujen laatusuositus edellyttää, että kunnilla on valtuuston hyväksymä ikääntymispoliittinen strategia, jonka toimeenpano on kytketty kunnan talousarvioon. Strategia on suosituksen mukaan laadittava yhdessä kaikkien kunnan hallintokuntien ja toimijoiden (järjestöt, seurakunnat ja yksityiset palveluntuottajat) kesken. Kunnan asukkaiden tarpeet ja voimavarat sekä niiden ennakointi ovat strategian lähtökohta. Strategian tavoitteet voidaan konkretisoida erillisessä toimeenpano-ohjelmassa.

Kysyn mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä vastatakseen väestön ikääntymiseen ja siihen liittyvään vaikeaa tai keskivaikeaa muistisairautta sairastavien määrän ja osuuden kasvuun, ammattitaitoisen hoitohenkilöstön saatavuuden heikkenemiseen sekä ikäihmisten muuttuvin tarpeisiin ja toiveisiin? Eivätkö nämä ole kaupungin taloudenkin kannalta sellaisia haasteita, joihin kaupungin kannattaisi vastata ennakoiden laatimalla erillinen, yksityiskohtainen ikääntymispoliittinen strategia toimeenpano- ja seurantasuunnitelmineen?

Valtuusto 5.5.2010

Ennen valtuuston kokousta ja ryhmäkokoustamme, saimme vieraaksi Helsingin naisten piirin jäseniä. Vieraat saivat kuulla lyhyen katsauksen valtuustotyöstä ja illan listasta sekä apulaiskaupunginjohtaja Kokkosen johdatuksen tärkeimpiin ajankohtaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin. Lisäksi vieraat saivat tutustua taloon. Oli mukavaa, että naisten piirin jäsenet olivat kiinnostuneita toiminnastamme valtuustossa, ja toivon mukaan tilaisuus oli antoisavieraillemme.

Tällä kertaa valtuustokokouksen aloitti kyselytunti. Jo aiemmin paljon keskustelua lehdistössä aiheuttanut omahoitotarvikkeiden jakelumuutos tuli käsiteltyä eri näkökulmista. Päätös sisälsi linjauksen, ettei lievään inkontinenssiin enää jaeta vaippoja. Tätä monet paheksuivat, ja tietysti se niitä ihmisiä harmittaakin, jotka ovat tähän saakka saaneet vaippansa kaupungilta kotiin tuotuina. On hyvä muistaa, ettei inkontinenssin ainoa tai ensisijainen hoitomuoto ole vaipat. Fysioterapia, lääkkeet ja kirurginen hoito voivat tulla kyseeseen. Sikäli varsinkin lievästä inkontinenssista kärsivien aikuisten kannattaisi keskustella asiasta lääkärin tai terveydenhoitajan käynnillä, mikäli inkontinessin syytä ei ole asianmukaisesti selvitetty. Myös yksilöllisistä ratkaisuista vaippojen jakelussa tai kotiinkuljetuksissa voi kysyä.

Olin itsekin lähettänyt kyselytunnille kysymyksen ikääntymispoliittisen strategian laatimisesta, mutta se ei päätynyt suullisesti käsiteltävien kysymysten joukkoon. Sain siihen aika vaisun vastauksen, jossa esitettiin kaiken asiaan liittyvän jo olevan kunnossa, minkä vuoksi katson, että asiaa on vietävä muilla keinoin eteenpäin. Kysymys alla.

Illan iso asia oli maankäytön ja asumisen toteutusohjelman 2008-2017 seurantaraportin 2010 käsittely. Ponsiehdotuksia tehtiin pinoittain ja pientä debattiakin käytiin. Useimmat olivat huolissaan siitä, ettei asuntoja rakennettu riittävästi eli suunnitelman mukaan, ja asuntojen hinnatkin puhuttivat. Lopulta asia eteni esityksen mukaan muutamalla ponnella höystettynä.

Vaikka useat puhuivat maankäytön ohjelman kohdalla kauniisti rakentamisen edistämisestä, niin aivan erilaisia äänenpainoja kuultiin vasemmalta kun puheeksi tuli Laajasalon Gunillankallioiden ja sen lähialueiden rakentaminen. Silloin rakentamista olisi taas haluttu rajoittaa. Mutta tämänkin asia meni pitkään valmistellun ehdotuksen mukaan eteenpäin.

Kysymys kyselytunnille

Ikääntymispoliittinen strategia

Helsingin viimeisin vanhuspalveluohjelma oli voimassa vuoden 2009 loppuun saakka. Sen jälkeen ikäihmisten palvelujen kehittämistä on ohjannut Helsingin kaupungin strategiaohjelma vuosille 2009–2012. Sen mukaan palvelujen rakennetta kevennetään lisäämällä palveluasumispaikkoja ja kotihoitoa, pilotoimalla ikääntyvien yhteisöllisiä asumisratkaisuja, tukemalla omaishoitoa sekä vähentämällä laitoshoitoa. Henkilöstömitoitus aiotaan kehittää valtakunnallisen suosituksen mukaiseksi. Kaikki nämä ovat hyviä ja oikeansuuntaisia tavoitteita. Linjaukset ovat kuitenkin liian yleisluoteisia, jotta niiden avulla voitaisiin varmistaa iäkkäiden palvelujen kehittäminen pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, varsinkin kun iäkkäiden palvelujen järjestämiselle on tulevina vuosina isoja haasteita.

Kansallinen Ikäihmisten palvelujen laatusuositus edellyttää, että kunnilla on valtuuston hyväksymä ikääntymispoliittinen strategia, jonka toimeenpano on kytketty kunnan talousarvioon. Strategia on suosituksen mukaan laadittava yhdessä kaikkien kunnan hallintokuntien ja toimijoiden (järjestöt, seurakunnat ja yksityiset palveluntuottajat) kesken. Kunnan asukkaiden tarpeet ja voimavarat sekä niiden ennakointi ovat strategian lähtökohta. Strategian tavoitteet voidaan konkretisoida erillisessä toimeenpano-ohjelmassa.

Kysyn mihin toimenpiteisiin kaupunginhallitus aikoo ryhtyä vastatakseen väestön ikääntymiseen ja siihen liittyvään vaikeaa tai keskivaikeaa muistisairautta sairastavien määrän ja osuuden kasvuun, ammattitaitoisen hoitohenkilöstön saatavuuden heikkenemiseen sekä ikäihmisten muuttuvin tarpeisiin ja toiveisiin? Eivätkö nämä ole kaupungin taloudenkin kannalta sellaisia haasteita, joihin kaupungin kannattaisi vastata ennakoiden laatimalla erillinen, yksityiskohtainen ikääntymispoliittinen strategia toimeenpano- ja seurantasuunnitelmineen?